Muistan kuinka hienolta tuntui, kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsenmaa. Ensi vuoden alussa siitä tulee kuluneeksi 30 vuotta.
Asuin silloin Lontoossa ja työskentelin kansainvälisessä ja monimuotoisessa media-alan työyhteisössä.
Kollegoiden mielestä tulin kaukaa Suomesta, maasta, josta ei tiedetty paljoakaan. 90-luvulla olimme se hajonneen Neuvostoliiton rajanaapuri.
Minulta kysyttiin tavan takaa, puhuvatko kaikki Suomessa venäjää. Enää ei kysytä.
ENSIMMÄISET vaalini olivat eurovaalit vuonna 2004.
Niissä läpi menivät muun muassa Alexander Stubb, Anneli Jäätteenmäki, Reino Paasilinna, Lasse Lehtinen ja Paavo Väyrynen.
Jälkimmäiset olivat silloin kovia koko kansan tuntemia konkareita. Ensin mainittu taas uusi lupaus politiikan kentällä, joka oli muuttumassa nopeammin kuin kukaan uskalsi ennakoida.
Vain vuotta aiemmin eduskuntaan oli valittu muuan Timo Soini, perussuomalaisten esi-isä.
Tämän vuoden eurovaalit käytiin huolestuneissa tunnelmissa. Äärioikeistolle povattiin hurjaa tulosta huolimatta siitä, että tiedossa oli sen nuiva suhtautuminen Ukrainan tukemiseen.
Venäjä on pakottanut yli 10 miljoonaa ukrainalaista jättämään kotiseutunsa. Osa on lähtenyt turvaan ulkomaille, osa jäänyt maan sisäisiksi pakolaisiksi.
VENÄJÄN aloittama sota vaikuttaa myös laajempaan eurooppalaiseen turvallisuuteen. Jos taloutemme sakkaa, sakkaa myös niin moni hyvinvointiin liittyvä asia.
Vanhenevan väestön Eurooppa uhkaa hävitä kilpailukyvyssä Yhdysvalloille ja Kiinalle sata-nolla jo seuraavan 20 vuoden aikana.
Siksi Euroopan pitäisi tiivistyä edelleen. Ei siis ole merkityksetöntä, ketkä EU:n päätöksentekoon osallistuvat.
Äärivasemmiston ja äärioikeiston nousu on uhka Euroopan turvallisuudelle ja kyvylle löytää ratkaisuja tämän ajan suuriin ongelmiin. Ja silti niin monet äänestäjät ympäri Eurooppaa hakevat Graalin maljaa ääriajattelusta.
Se on vähän kuin pissaisi pakkasella housuihinsa.
SUOMEN päätös liittyä Euroopan unioniin oli aikoinaan kaukaa viisas. Me halusimme kumppanuutta ja joukkovoimaa globaalien haasteiden varalle. Me halusimme olla osa länttä. Ja sitä me nyt olemme.